1918
MUISTOPAIKAT
HELSINGISSÄ
Vuonna 1918 Suomessa käytiin sisällissota, joka jakoi kansan kahtia.
Sisällissodan osapuolina olivat Suomen senaatin eli hallituksen edustamat valkoiset joukot ja Suomen kansanvaltuuskunnan johtamat punaiset. Tammikuun lopussa 1918 Helsingissä alkoi punaisten vallankumous. Helsinki oli punaisen Suomen pääkaupunki aina huhtikuuhun asti, kunnes valkoisten avuksi saapuneet saksalaiset valtasivat kaupungin 11.-13.4. Valta vaihtui kaupungissa ja valkoiset tulivat esiin piiloistaan samaan aikaan kun punaiset luopuivat aseistaan.
Sotatoimien aikana Helsingissä kuoli yli 400 henkilöä, mutta tuhoisimmat vaiheet nähtiin vasta varsinaisten taistelujen jälkeen vankileireillä. Punaisia jäi valkoisten vangiksi useita tuhansia. Aluksi heitä sijoitettiin kaupungin kouluihin ja kasarmeille, mutta jo pari päivää Helsingin valtauksen jälkeen vankeja alettiin keskittää Helsingin edustan linnakesaarille. Suurin vankileireistä muodostui Suomenlinnaan, mutta niitä toimi myös Isosaaressa, Katajanokalla ja Santahaminassa. Kaikki leirit toimivat Suomenlinnan vankileirin alaisuudessa.
Helsingin vankileireillä oli kesän ja syksyn 1918 aikana yhteensä noin 20 000 punavankia. Leirien lisäksi vankeja käytettiin syksyyn 1918 asti työvoimana saarilla ja kaupungissa. Vankileireillä henkensä menetti noin 1550 henkilöä, joista suurin osa haudattiin Santahaminan saarelle. Vangeista suurin osa menehtyi tuomiota odottaessaan nälkään ja tauteihin.
Vuosikymmenten kuluessa sisällissodan muistamisen tavat ovat vaihdelleet. Heti sodan jälkeen näkemykset sota-ajan tapahtumista noudattivat voittajien eli valkoisen puolen tulkintaa. Valkoisten muistopaikoille pystytettiin muistomerkkejä sodan voittajille. Punaisten puoli jäi virallisen historiankirjoituksen ja valtiollisen muistamisen ulkopuolelle. Toisen maailmansodan jälkeen tapahtui poliittinen käänne, jonka myötä myös hävinneen osapuolen kokemus nousi arvokkaammaksi. Samalla syntyi uusi sisällissodan muistomerkkien aalto, kun myös punaisten haudoille alettiin pystyttää muistomerkkejä. Muistamisen politiikka on vaikuttanut siihen, millaisia muistomerkkejä eri osapuolille tärkeille paikoille on pystytetty.
Santahaminaan haudattujen punavankien nimet on tuotu esiin tällä sivustolla sekä virtuaalitodellisuuskokemuksessa (VR), joka on nähtävissä Helsingin keskustakirjasto Oodissa sekä Sotamuseossa Suomenlinnassa.
Hankkeen tausta
Tämä 1918 muistopaikat Helsingissä -sivusto on toteutettu osana Helsingin kaupunginmuseon ja Helsingin kaupungin historiatoimikunnan hanketta Santahaminan vankileirin yhteyteen haudattujen vainajien nimien esiintuomiseksi. Hankkeessa on samalla kartoitettu muita sisällissodan muistopaikkoja Helsingissä.
Sivuston ja Santahaminaan haudattujen punavankien nimet esiin tuovan virtuaalisen muistomerkin taustalla on Helsingin kaupunginvaltuuston päätös.
Tiedot 1918 Helsingin punavankileireillä menehtyneistä ja Santahaminan joukkohautaan haudatuista on selvitetty Helsingin sotasurmat-tutkimuksessa.
Hankkeen yhteistyökumppaneina ovat toimineet Kansan arkisto, Työväen arkisto, Suomalaisen kirjallisuuden seura (SKS), Svenska litteratursällskapet (SLS). Toteutuksessa ovat olleet suureksi avuksi puolustusvoimat Santahaminassa ja Helsingin sotasurmat -hankkeen johtaja Jarmo Nieminen.
Sotilasmielenosoitus Helsingissä 1917. Sisällissota ei alkanut tyhjästä tammikuussa 1918, vaan siihen johti pitkä kehityskulku. Maaliskuussa 1917 tapahtunut Venäjän vallankumous yhdisti vielä kaikki suomalaiset juhlimaan yhdessä keisarin vallan päättymistä, mutta pian tämän jälkeen heräsivät kysymykset Suomen tulevasta suunnasta, jotka jo alkoivat jakaa kansaa. Helsinki täyttyi mielenosoituksista. Vuoden 1917 jatkuva poliittinen epävarmuus vaikutti yhteiskuntarauhan heikkenemiseen, joka lopulta johti muun muassa poliittisesti vastakkaisten järjestyskaartien syntymiseen. Näistä kaarteista muodostuivat sisällissodan punakaartit ja suojeluskunnat.
Museovirasto - Musketti. Historian kuvakokoelma.
Punakaartilaisia ateljeemuotokuvassa, Helsinki 1918. Monet sekä punakaartilaisista että suojeluskuntalaisista ikuistivat itsensä valokuvaamon kuvissa. Sisällissodan aikaista terroria tutkineen Jaakko Paavolaisen sanoin: ”Valokuvissa näemme kummallakin puolella samat kasvot, saman varren, saman luonteen, älyn ja luonnonlahjat. Eroa on vain ajatusmaailmassa.”
Kansan Arkisto.
Helsingin valtaukseen osallistuneita suojeluskuntalaisia. Taustalla oleva rakennus on Läroverket för gossar och flickor i Helsingfors, nykyinen Design-museo.
Museovirasto, Musketti. Historian kuvakokoelma.
Naisia ompelemassa varusteita valkokaartille ennen Helsingin valtausta, kuva julkaistu Veckans Krönikan numerossa 8.6.1918. Sisällissodan alusta huhtikuun alkuun Helsinki oli punaisten pääkaupunki. Kaupungin valkoiset piilottelivat tai toimivat salaisesti yksityiskodeissa.
Museovirasto, Musketti. Historian kuvakokoelma.
Helsingin valtaus: Saksalaisia sotilaita Kauppatorilla Keisarinnankiven luona. Valta vaihtui Helsingissä 13.4. kun valkoisten avuksi saapuneet saksalaiset valtasivat kaupungin.
Seppänen, Eino W. 1918. Helsingin kaupunginmuseo.
Helsingin vallanneita saksalaisjoukkoja aseineen punakaartin päämajan Smolnan kulmassa Etelä-Esplanadilla. Katolla ollut punaisten lippu on katuojassa.
Ilmari Wasenius 1918. Kansan Arkisto.
Punaisten antautuminen Siltasaarenkatu 5. Nuori mies kantaa valkoista antautumislippua autiolla kadulla. Kadun laidalla kaksi miestä katsovat oikealle yläviistoon. Toinen miehistä on kyykistynyt kuvaamaan tapahtumaa. Viimeiset punaiset antautuivat Helsingissä 13.4. Helsingin valtauksen yhteydessä kuoli Sotatoimien aikana Helsingissä kuoli yli 400 henkilöä: saksalaisia 63, valkokaartilaisia 23, punaisia 320-340 ja siviilejä 10-20. Tuhansia punaisia jäi vangiksi.
Tyyne Böök, 13.4.1918. Kansan arkisto.
Helsingin valtauksessa kaatuneiden valkokaartilaisten hauta Vanhassa Kirkkopuistossa. Arkkuja pidettiin peittämättä yhteishaudassa Vanhan kirkon puistossa näkyvillä pari päivää. Niiden päältä on luettavissa vainajien nimet.
Sundström Eric, 19.04.1918. Helsingin kaupunginmuseo.
Helsingin valtauksessa kaatuneiden saksalaissotilaiden hauta Vanhassa Kirkkopuistossa. Helsingin taistelujen jälkeen kaatuneet kerättiin kaupungin ruumishuoneelle Koleraparakille, josta omaiset saivat käydä hakemassa vainajat. Saksalaiset ja joukko valkoisia kaatuneita haudattiin valtausta seuraavina päivinä Vanhaan kirkkopuistoon sankarivainajina.
Lönnqvist Gunnar, 16.04.1918. Helsingin kaupunginmuseo.
Turun kasarmilla antautuneita punaisia vankeja, kuva lehdessä Veckans Krönika 26, 6.7.1918. Helsingin valtauksen jälkeen punaisia ryhdyttiin keräämään vankileireille. Vankimäärä kasvoi nopeasti, kun vielä vapaana olleita punaisia etsittiin ja vangittiin. Jo pari päivää valtaustaisteluiden jälkeen punavankeja oli yli 6000. Helsingin vankileirit perustettiin Suomenlinnaan, Isosaareen, Santahaminaan ja Katajanokalle.
Museovirasto, Musketti. Historian kuvakokoelma.
Vangittuja punakaartilaisia viedään Suomenlinnaan.
Kansan Arkisto.
Kenraali Mannerheim tervehtii saksalaista upseeria valkoisten armeijan voitonparaatin jälkeen Senaatintorilla. Kuvassa myös saksalaisten joukkojen kenraali Rüdiger von der Goltz. Sisällissota loppui virallisesti 16.5.1918. Tällöin valkoisten joukot järjestivät kenraali Mannerheimin johdolla valkoisten suuren voitonparaatin Helsingissä. Tässä yhteydessä Helsingissä vielä ollut saksalainen armeija luovutti kaupungin valkoisen armeijan haltuun.
Museovirasto - Musketti. Historian kuvakokoelma.
Helsingin valtaus 1918. Turun kasarmi, Läntinen Heikinkatu 28 nykyisen Lasipalatsin kohdalla, saksalaisten joukkojen pommituksen aiheuttaman tulipalon jälkeen. Kaupunkilaiset etsimässä raunioista säilykepurkkeja. Sisällissota jätti jälkensä Helsinkiin. Kaupunki oli kärsinyt tuhoja Helsingin valtauksen taisteluissa ja kaupunkilaiset yrittivät palata normaaliin elämään raunioiden keskellä. Elintarvikepula ja nälänhätä uhkasivat kaikkia kaupunkilaisia.
Lönnqvist Gunnar, 17.04.1918. Helsingin kaupunginmuseo.
Suomenlinnan vankileiri. Kaikkiaan Helsingin vankileireillä oli kesän ja syksyn 1918 aikana yhteensä noin 20 000 punavankia. Suomea vaivannut elintarvikepula oli erityisen paha vankileireillä ja vangit kärsivät aliravitsemuksesta. Lisäksi vangit elivät ahtaissa tiloissa vailla kunnollisia peseytymismahdollisuuksia, mikä lisäsi tartuntatautien leviämistä. Monet kuolivat vankileireillä nälkään ja sairauksiin ennen kuin heille ehdittiin julistaa oikeuden antamaa tuomiota.
Kansan arkisto.
Santahaminan vankileirin pastori Johannes Kunila siunasi ja kirjasi kaikki Santahaminaan haudatut vainajat. Hän myös antoi tietoja omaisille ja lähetti vainajien kotiseurakuntiin kuolintodistukset. Vuosikymmeniä myöhemmin, kun vainajien tietoja on pyritty selvittämään, Kunilan laatimat luettelot kuolleista ja haudatuista ovat olleet arvokkain lähdeaineisto.
Oulun lyseon arkisto, H/I:548. Kansallisarkisto.
Vuosikymmenten kuluessa sisällissodan muistamisen tavat ovat vaihdelleet, ja muistamisen politiikka on vaikuttanut siihen, millaisia muistomerkkejä on pystytetty.
Santahaminan punavankihautausmaa ja muistomerkki
1918 Santahaminaan perustettiin Helsingin vankileirien hautausmaa. Muistomerkki suljetulle sotilasalueelle pystytettiin vuonna 1949 entisten punakaartilaisten toimesta. Vuosien kuluessa hautausmaan sijainti ja merkitys unohtuivat. Vuonna 2015 julkaistussa tutkimuksessa Santahaminaan haudattujen henkilötiedot on selvitetty, ja vainajien nimet on tuotu esiin täällä.